Lemmikin menetys: keskustelu lasten kanssa ja yhteisten muistojen valinta

Perheen lemmikin kuollessa käytännön järjestelyt ja henkilökohtaiset kysymykset tulevat yhdessä. Lasten on ymmärrettävä, mikä muuttui, ja aikuisten sovittava selitystavasta ja omalle vastuulleen jäävistä päätöksistä. Keskustelun ei tule alkaa uurnan ostamisesta tai monimutkaisesta rituaalista. Aloita selkeällä selityksellä itse menetyksestä.

Käytä tapahtuneen selittäviä sanoja

Child Bereavement UK suosittelee selkeitä kuoleman selityksiä hämmentävien ilmausten, kuten kadonneeksi kuvaamisen, sijaan. Lemmikistä puhuttaessa pelkkä pois lähteminen voi myös jättää keskeisen asian selittämättä. Lyhyt, suora selitys antaa perustan kysymyksille sen sijaan, että lapsi joutuisi arvaamaan eläimen sijaintia.

Aikuiset voivat sopia olennaisista tosiasioista ja sanastosta etukäteen. Yhden omaisen sanoessa lemmikin kuolleen ja toisen luvaten sen paluuta syntyy ristiriitaisia selityksiä. Uskonnollisista tai henkilökohtaisista käsityksistä voidaan keskustella, mutta ne eivät saa korvata suoraa vastausta tapahtuneeseen tai tuoda lupauksia, joita perhe ei voi täyttää.

Pidä palvelupäätökset aikuisilla

Tuhkausjärjestelyjen valinta, asiakirjojen hoitaminen ja kulujen hyväksyminen eivät ole lapselle siirrettäviä vastuita. Aikuiset voivat selittää sovitun suunnitelman pyytämättä lasta valitsemaan järjestelyjä, joiden seuraukset ovat epäselvät. Osallistumiskutsu ei saa merkitä pyyntöä päättää koko perheen tuhkan käytöstä.

Selitä tietty toiminta ennen muistamistehtävän ehdottamista. Perhe voi valita muutaman kuvan tai lisätä lemmikin nimen albumiin. Rajatusta valinnasta on helpompi keskustella kuin pyytää lasta järjestämään kokonaiset jäähyväiset. Osallistumiseen tulee kuulua myös mahdollisuus olla osallistumatta.

Muisto ei vaadi uutta hankintaa

Valitse lempikuva, kirjoita lyhyt tarina tai säilytä piirros. Sovi yhteisestä albumista tai lapsen erillisestä kopiosta. Pieni tehtävä voi valmistua kerralla; sen ei tarvitse tulla projektiksi, jossa lopputulos on pakollinen.

Jokaista tavaraa ei tarvitse esittää välittömänä päätöksenä. Aikuiset voivat laittaa lemmikin tavarat sivuun ja palata asiaan myöhemmin. Jos yksi esine säilytetään, selitä sen paikka ja perheen suunnitelma. Näin sopimus on käytännöllinen eikä kokoelma epäselviä odotuksia.

Tee muistopaikasta turvallinen ja ymmärrettävä

Jos uurna säilytetään kotona, aikuiset valitsevat vakaan paikan ja vastaavat käsittelystä. Selitä tarkoitus kutsumatta lasta avaamaan tai siirtämään sitä. Vieressä voi olla kuva tai piirros, mutta ympäröivät esineet eivät saa estää turvallista pääsyä tai peittää epävakaata tukea.

Pidä pienet irralliset osat ja avotuli poissa pienten lasten ulottuvilta. Jos suunnitellaan yhteistä muistoiltaa, keskustele kestosta ja toiminnasta etukäteen. Perheenjäsenten ei tarvitse puhua, piirtää tai muistella samalla tavalla vain siksi, että he osallistuvat yhdessä.

Jätä tilaa uudelle keskustelulle

Yhden keskustelun ei tarvitse ratkaista kaikkia tulevia kysymyksiä. Sovi luotettu aikuinen, jonka puoleen lapsi voi kääntyä uuden asian noustessa. Jos tarvitaan yksilöllistä tukea, ota yhteyttä lapsen olosuhteet ymmärtävään ammattilaiseen sen sijaan, että yrittäisit päätellä tarpeen yhdestä reaktiosta tai hetkestä.

Muistolaatikko-opas käsittelee henkilökohtaisten esineiden käytännön säilytystä. Albumi, piirros ja uurna eivät ole pakollinen kokonaisuus. Valitse se, mitä perhe todella haluaa säilyttää, älä valokuvaa varten rakennettua asetelmaa tai osallistujille sopimatonta jäähyväiskäsikirjoitusta.